Ajatuksia sinkkuudesta

”Aika, jolloin olemme sinkkuja,

on aikaa, jolloin

on opittava olemaan yksin.

 Mutta miten hyviä

yksinolossa haluamme olla? Eikö ole vaarana,

että tulee niin hyväksi,

 niin jämähtäneeksi,

että hukkaa tilaisuuden löytää jonkun ihanan?”

Katsoin eilen Netflixistä sinne ilmestyneen elokuvan How To Be Single. Toisin kuin elokuvateatterissa nähdessäni elokuvan ensimmäistä kertaa, en itkenyt yhdessäkään kohtaa. Viime katselukerrasta on mennyt melkein vuosi, ja ymmärsin, että minun ei pidä olla surullinen sinkkuudestani. Minua varten on tuolla joku. Ei ole vain vielä tullut hetkeäni löytää sitä oikeaa. Mutta uskokaa tai älkää - olen yrittänyt etsiä sitä turhautumiseen asti. 

Tunnen itseni usein yksinäiseksi. En sillä lailla kuin minulla ei olisi yhtään ystävää tai olkapäätä, johon turvata. Välillä vain tunnen sisälläni tyhjiön, ja luulin sen olevan sinkkuutta. Se, että jatkuvasti tuntuu kuin itsestä puuttuisi joku täydentävä osanen. Se kuuluisa parempi puolisko.

Nykyaikana tuntuu, että sinkkuudesta puhutaan ylipäätään todella paljon. Tosin yhä lisääntyvässä määrin itsenäisyyden ja positiivisten asioiden kannalta, mikä on hienoa. Mielestäni se on kuitenkin vielä jonkinlainen tabu ja olotila, josta on pakko päästä pois. Mieluiten nopeasti.Varsinkin lehtiä lukiessa saa kuvan, ihan kuin olisi vain yksi ja ainoa tapa olla sinkku. Täydellisen tasapainossa ja täysin onnellinen. Yksin.

Juttelin äskettäin myös ystäväni kanssa aiheesta ja erityisesti omasta näkökulmastani sinkkuuteen. Tämä kyseinen ystäväni, jota arvostan todella todella paljon, on saanut seurata sinkkumaista sekoiluani ja sen paremman puoliskon etsimistäni todella läheltä. Jutellessamme ymmärsin, ettei tuntemani tyhjiö johdu sinkkuudesta, vaan siitä, että olen ollut niin kiireinen löytämään jotakuta koko pienen aikuiselämäni, että olen unohtanut etsiä itseni.

Tämä oli mielestäni enemmän kuin oivaltavaa tajuta. Helpottavaa myös. Ehkä vihdoin olen löytänyt avaimen täydentää tuon tyhjiö. Haluan tänä vuonna löytää itseni. Tiedän, että se ei onnistu vuodessa, eikä ehkä koko elämänkään aikana, mutta pala palalta löydän itseeni täydentäviä osasia, jotka kertovat minulle, mitä elämältäni haluan. Enkä halua vaikuttaa tekopyhältä ja sanoa olevani täysin onnellinen sinkkuna, mutta vihdoin olen ymmärtänyt, että tällä hetkellä se on minulle paras tapa elää. Joten tervetuloa vuosi 2017. Ole tapahtumarikas, useampien oivallusten täyttämä ja opeta meidät sinkkunaiset nauttimaan yksinolosta ja sen loputtomista mahdollisuuksista. Pus!<3

”Sinkkuna oloa pitäisi vaalia.

Sillä viikon, tai elämän, yksinolon aikana…

Voi saada vain yhden hetken.

Yhden hetken, jolloin ei ole kiinni kenessäkään.

Vanhemmassa, lemmikissä, perheessä, ystävässä.

Yhden hetken, jolloin olet omillasi.

Oikeasti sinkkuna.

Ja sitten…

Se on poissa.”

(lainaukset: elokuvasta How To Be Single)